Parivuotias, pullotettu 12/2020. Kuivahedelmäinen, ruohoisen humalainen ja melko runsas tuoksu. Maku on pitkälti samanlainen. On kuivahedelmää, maltaisuutta, imelyyttä ja humalan purevuutta. Jälkimaussa huomaa hyvin humaloinnin tuoman kevyen sitruksen ja jopa hennon ruohoisuuden. Suutuntuma on melko liukas ja täyteläinen. Voisin kuvitella että aika on tehnyt vain hyvää, jos humalointi on yhtään pehmennyt ajan myötä. Nyt tämä tarjoilee kaikki osaset joista pidän american barley winessä. Hitaanpaan nautiskeluun, vaikkapa sunnuntaina. Todella hyvä! Ps. tämä oikein huutaa bourbon-tynnyriä.

A nomad's farewell is a perfect choice for my goodbye to alcohol for the next month. It's DRY JANUARY!! Hell, yes! From this beer on, I will allow myself drinks that can contain up to 1.5 % alcohol. Only. It'll be interesting because the selection of non-alc drinks is improving all the time. And it'll also be a fantastic reunion with stronger beers once I get that far. My goodbye beer is semicloudy, chestnut brown. Subdued carbonation unleashes a narrow, sandy head that grows half a finger tall. It shrinks to a thin lace ring and frazil-icy haze on the top. The olfactory provision is composed of caramel, raisin, a small amendment of date and a suggestion of vanilla. In addition, the scent is biscuity and offers a pinch of toffee, as well. The tastebuds receive caramel, date, raisin, syrup and a distinct hoppy touch. The latter is even dry-grassy. Interesting. Is this an American Barleywine? The hoppy landing suggests it could be. I don't pick any vanilla among the gustatory components but instead I can recognize a faint nutty note there. The body is medium-full. The relatively high ABV would merit an even more luscious body. The finish is first bitter malty and caramelly, and tweaks soon to a dry-hoppy, grassy and even piney direction. I gotta tell myself another lie 'cause that's what helps to get me by, 'cause I'm in hell, this is my goodbye, farewell. The mouthfeel is relatively full, lip-glueing, smooth, medium-rich, slightly crisp and faintly piney in the end. It does portray some viscosity but not up to the level of being chewy. Bottled two years ago. Still tasty. Ok, so much for that. Dry January is here. 🥹

Olut on väriltään punertavan ruskea ja vähä vaahtoinen olut. Tuoksu rusinaa, luumua, kypsää hedelmään sekä rommimaisia vivahteita. Maku on pehmeä, tuoksun mukainen eikä alkoholi puske läpi. Maussa on myös karamellisuutta ja hieman sen tuomaa makeutta mutta onneksi vain hieman. Ai ai on kyllä nannaa ja pitkästä aikaa kunnon barley wineä!

Nätti punertavaan taittava ja läpikuultava väri. Kaunis pitsinen vaahto. Tuoksussa runsasta mausteisuutta, luumua ja pientä marjaisuutta. Suutuntuma on kevyt näille prosenteille. Maussa kyllä mukavaa maltaisuutta säestettynä reippaalla katkerolla, kokonaisuus on hillityn makea ja ehkä hieman kitkerä. Alkoholi ei juuri paista läpi. Jälkimaku hieman karvas. Ihan kiva, pieni kypsyminen olisi vielä varmasti parantanut kokonaisuutta. Muistelisin että Kosolan pohjoolan jättiläinen oli hyvin lähellä tätä, tässä ehkä maut hieman intensiivisempiä.

Makeutta maltaista, katkeruutta humalasta ja alkoholin puraisu. Karvas, pitkä jälkimaku.

Oikein maukas. Ei stögismäinen vaikka paahdetta löytyykin.