Aika tavallinen "puolitumma". Todella yllättävää, että näin (perhanan) vahva olut ei ole makea. Eipä tule mieleen koska viimeksi yli 7% olut ei olisi ollut makea.

Sattuneista syistä on tullut kerättyä Haapalan Vuosioluita kaikki ajan saatossa kaappiin ja jostain (??) syystä tätä vuosimallia on kolme pulloa. Avattakoon yksi arvostellen, mitä oikein leka sisältää. Lasiin kaatuu melko kauniin värinen, punertavan meripihkan sävyttämä, täysin kirkkaan oloinen olut. Vaahto on hetken ja poistuu tyystin jättäen oluesta katon veks. Happoja ei liiemmin ole, jokunen hiivapartikkeli laskettelee pohjaa kohti. Jättää nesteen piirtoa peräänsä lasin kylkiin. Tuoksu on marjaisaan ja ehdottomasti käytettyyn puolukkaan päin antava, hieman vatukkainen fiilis käyttää mukana. Rukiisuutta ei ainakaan ole havaittavissa paahteisena, leipäinen elämys joskin tulee esiin. Muutoinkin tämä on hyvin pliisu, happoja ei ole nostamassa mitään esiin ja sisäilma leikkaa lasin yltä vähäisetkin tuoksut. Nyt ei varsin lupaa hyvää. Maku on puolukkaisen marjainen ja mehuinen, yllättävän kivalla tapaa. Muutoinkin punaista metsämarjaisuutta on taustalla luomassa fiilistä. Rukiinen puoli on hieman taikinaisen ruisleivän oloinen, väljähtänyt ja vailla syvyyttä. Mallastus koittaa jotenkin muutoin olla pelastava enkeli, mutta lienee rönttöset keiton seassa, mitkä syöneet elämän tästä. Harmillisen väljä, vaikkei maku nyt yksinkertaisen paha ole. Suutuntuma heikko, vetinen, hapoton ja kuiva väärällä tapaa. Voihan pienen lammaseläimen takapää. Pahasti lässähtänyt veto. Voin kuvitella, että tämä on tankista tullessa ollut itseasiassa aika hyvä, mutta pullotettu kama ei toimi yhtään. Jos joku haluaa pullon itselleen testiin niin saa ilmoitella, näitä on tosiaan kaksi vielä kaapissa.

Ei tää paska häävi ole

Tämä on kyllä pahaa prosenteista plussaa