Parinsormenleveyden verran vaaleaa vaahtoa samean aprikoosinkeltaisen valoaläpipäästävän oluen yllä joka tuoksuu kepeän vesimelonisen mehuisen hedelmäisen pajuisen lepposalta ja maistuu kepeän rapsahtavan greippisen pihkaisen pajuisen lupsakalta, kolme ja puoli bojoo. PE: 24/05/24.

Nelson Sauvin not a personal favorite, but in this hazy pale ale it blends ik nicely.

Sarjan viimeinen testiin. Odotukset ei tästäkään korkealla ole kun pari muuta oli perus kamaa. Mutta Uuden-Seelannin humalista tämä. Erittäin tiheää ja pysyvää vaahtoa on tarjolla ainakin. Väri on tämän sarjan paras. Mutta se ei ole yllätys. Uuden-Seelannin humalista tulee just harmaan keltainen väri. No, perus samea tämä. Ulkoasu on hyvä tässä oluessa. Ananas ja mango pinnassa tuoksussa. Troopista hedelmää muutenkin paljon. Ihan ihan pieni dänkki löytyy. Melonia ja viinirypäleitä. Raikas, hedelmäinen, herkullinen tuoksu. No, tässä ihan jees makua. Runko on silti yllättävän hento. Hento, pehmeä, hapan jälkimaku. Hedelmä karkkia, sitrusta, hedelmän kuorta paljon, puumaisuutta. No en tiedä. Eka hörppy oli lupaava mutta sitten maut taas hukkuvat. Pieni vaniljainen mausteisuus. Ei kyllä haittaa silti. Jotenkin Deya on vähän hakoteillä tämän sarjan kanssa. Onhan nämä perus laadukkaita ja hyviä mutta hyvin perus kamaa. Tosi laihoja. Jos on tarkoitus esitellä kolmen maan humalia niin luulisi että maut tulevat paremmin esiin. Tämän tasoisia oluita on hyllyt täynnä. Hinta kuitenkin liki 10€. Ei jatkoon tämä sarja. Laimea ananas, hento sitrus. Tämä ei jää yhtään mieleen. Ei tässä nyt sinänsä vikaa ole. Mutta 10€ tölkki niin vastinetta rahalle voisi kyllä olla enemmän. Näistä mauista ei saa juuri mitään irti. Niin laihat maut ja runko. Kyseessä on kuitenkin Deya jolta odottaa aina hypeä. Annetaan pisteet tämän vahvuisten mukaan. Vertaan muihin. Rehellisesti niin ei tästä enempää mieleen jää kuin bulkki oluesta.

Aroma: Lot’s of lovely Nelson aromas. Grapes/gooseberries, herbs, stone fruits, hay, citrus. Taste: Lime, grapes/gooseberries, some stone fruits. Soft, juicy, light. Crushable. Nice! A bit thin, but it’s only a 5% ABV pale ale. Best out of the 3 versions!

Very pale indeed and watery looking, yet very hazy. Hoppy on the nose with obvious Nelson Sauvin jumping out with white grape and gooseberry. In the mouth is rather restrained and light as is a typical pale ale, quite delicate even. Watery would be harsh so let's stick with light in the mouth, yet it's very hoppy for its gentle presentation, seemingly contradictory. It's very nice, like steady rolling man but with NZ hops only. Nelson is running the show but Motueka and Pacific sunrise are introducing a bit of sweet tropical fruit vibes to counter the white grape. Expect pineapple, white grape, gooseberry, lemon peel, satsuma, mango and green hop tastes. It's easy drinking, refreshing, hoppy and tastes goodness. Light pales should be hoppy like this in my view.