Ihan validi lajissaan

Uudenvuodenaaton saunaolueksi valikoitui Fiskarsin uusi lambic-tyylinen olut. Ulkonäkö meripihkankeltainen, vaahto käväisee nopeasti pinnalla. Tuoksu hapan. Suutuntuma kuivahko, kirpeän raikas, aavistuksen kuohuviinimäinen. Maku hapan, yrttinen, greippinen, kevyen hiivainen. Tällä on hyvä päättää kulunut vuosi, hyvää uutta vuotta Pinttiläisille 🍻

Tätä tyyliä tulee aivan liian harvoin maisteltua,Fiskarsin oluet muutenkin mielenkiintoisia: Utuisen samean kellertävää olutta nopeasti liukenevalla vaahdolla.Happaman kirpeä tuoksu,villihiivaa,sitrusta ja vihreää omenaa.Hieman etikkamaisuutta.Olipas hieno maku ja suutuntuma.Pehmeän raikasta,sopivasti hapokkuutta.Sitruksista,kirpeän omenaista,kukkaista,sopivan hapanta.Kai se sitä villihiivaa on mikä antaa vielä oman säväyksen tähän loistavaan juomaan.

Lambicit on mulle sitä maistuvinta lajiketta, siksi Paihalasitki maistuu niin hyvin. Yllättäen löyty monopolikaupasta myös Fiskarsin sponttaanilientä. Neste on liki hapotonta, oranssinkeltaista ja sameahkoa. Tuoksussa villihiivaa ja juurevaa kukkaisuutta ja hapanta hedelmää. Maussa maistuu hento sitruksisuus, viheromenaisuus ja kukkaisuus. Villihiiva tuo mukavan vivahteen. Kuivakka ja hapan kokonaisuus muistuttaa kuivahkoa viiniä. Runko on kuitenkin melko kepeä ja kokonaisuus jää jonkin verran laihahkoksi, mutta maut on varsin mainioita. Mielenkiinnolla jään odottana miten tämä suuntaus Fiskarsilla kehkeytyy.

Kepeän samea. Hapokas tuoksultaan. Raikkaan kirpsakka maultaan. Nättiä, nättiä 👌

Eka Suomi lambicci. Toimii. Tällä on hyvä aloittaa päivä, joulupäivä. Uuteen nousuun!

Now something interesting: a first ever commercial Finnish Lambic. Spontaneously fermented in the traditional koelschip. Amazing!! Alright, the looks. Relatively cloudy, deep gold. Impotent carbonation as anticipated. A truly shy head dies fast. Sour apple juice and white wine find my nose first. A tad introverted but still promising. Wheat malt, raw green gooseberry, faint lemon and distinct wild yeast complete the olfactory journey. The taste is sour although the level of sourness remains behind that of the traditional Brussels lambics. Green apple, apple peel, white wine, raw green gooseberry, lemon zest and wheat malt are the actual flavors here. Wild yeast dances beautifully and not very provocatively in the palate. The body is light. Something I expected as for the ABV. The end doesn't deviate much from the beaten track. The same citrus–apple–wild yeast cocktail delivers nicely at this stage, too. The mouthfeel is light, zesty, somewhat vinous, funky, Belgiany, tart and even moderately puckering. Clean, straightforward and appealing. In comparison with Cantillon, 3 Fonteinen, Tilquin and the likes, this would rate 3.8–3.9. But the idea of a koelschip fermented Finnish lambic is so insane that it deserves an extra 0.3 stars. Good stuff!! I'm looking forward to the next iterations!