Viinimäinen, kuten olettaa saattaakin, kun mukana on Nelson Sauvinia reilusti. Taustalla mukavasti trooppisuutta ananaksen, sitruksen sekä limen voimin. Jälkimaku kuivahkon viinimäinen. Tölkitetty 12.5.2025 Parasta ennen 12.11.2025

Upean värinen olut pehmeällä tuoksulla. Maku on alkuun pehmeähkö ja kypsän hedelmäinen. Vahvuus tuntuu, ehkä vähän maistuukin. Humalat myös mukana aika alusta asti hieman pistävänä ruohoisuutena, joka vahvistuu loppuun ja jää vähän pistämään kurkkuun. Hieman poltteleva ja pistelevä jälkimaku. Ihan ok, hetkittäin hyväkin, mutta odotuksiin nähden pettymys.

Eiköhän tämä ole illan viimeinen olut. SOMAa on jossain määrin kehuttu joten täytyi tuota poimia muutama ja testata.  Joten ensipurasu tähän panimoon.  Muistaakseni. Sameaa, nätin keltaista ölppää tämäkin. Täytyy nyt sanoa, että nokka ei tällä hetkellä hirveän hyvin vastaanota tuoksuja 😅 No, nelsonia tässä on. Kevyen hapanta rypäleisyyttä. Suutuntuma vaikutti alkuun vähän turhan kepposelta, mutta kyllä se jälkiliu’ulla toi myös pehmeyttä mukaan. Ihan hyvä. Makupuolella Nelson puskee myös aika vahvasti. Eipä siinä, pidän siitä, ainakin vielä toistaiseksi 😅 Maussa rypälettä, mustaherukanlehteä, jotain melonisuutta, greippiä. Aavistus alkoa, mutta ei liiaksi. Lämmetessä helpottaa. Jälkimaussa karvasta sitruksisuutta, greippiä, sitrushedelmän kuorta. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta hyvä ensipurasu panimoon.