Midnight Dinner before the midnight. Pours murky, very deep dark brown. The timid carbonation fails to create almost any head, just a moderate chocolatey lacing that vanishes quickly. Cacao nibs and peanut butter can be found in the air. Just let it rest for a while, and the peanut intensifies at the expense of cacao. Oat flakes shake hands with graham cracker in the background. Peanut butter cedes to the sides while maple syrup steps into the limelight. Cacao nibs and chocolate bring in desserty elements. Graham cracker, oat flakes and waffle uncloak the maltbill. Lactose? If so, moderately. The body feels full but the adjuncts confuse my assessment. The end is left with reduced sweetness but the cacao–chocolate punch is still ample. The mouthfeel is mellow, adjuncted, somewhat sticky, desserty and a tad deep. Still, not a huge success, Magic Road can do better.

Reilun vuoden odottanut kaapissa oikeaa hetkeä. Nyt se koitti. Makeaa ja pehmeää. Kaiken kaikkiaan lempeä juotava.

Tämä on tällainen no nonsense balttiportteri, ei mitään ylimääräistä, vain sitä itseään. Mikä ehkä lopulta on jopa hiukan tylsää. Väri ei ole aivan sysimusta, valoa vasten kuultaa hiukan valoa läpi ja väri on syvän tumman ruskea. Tuoksu on tyypillinen, syvän maltainen ja paahtuneen suklainen. Melko kuiva, siirappia ei juurikaan käy nenään. Maku on samaa osastoa, mallasta ja tummaa suklaata. Runko on ohuempi kuin näillä prosenteilla odottaisi. Jälkimaku on erittäin kuiva ja katkera, lyhyempi kuin odotin.

Herkullista, pehmeää ja kermaista banaanipirtelöä. On loistava sour.

Olipa marjapirtelöä. Ehdottomasti jatkoon

Herkullista hedelmä smoothieta. Pehmeä ja täyteläinen. Tällä vois aloittaa joka päivän🤔

Olipas hyvä, appensiiniä ja ananasta sekä vaniljaa, hyvin makua, täyteläinen ja pehmeä.