Jännän makuista. Vadelmaa ja paahteista mallasta. Happamuutta lisää.

Mangoa joo, maussa jotakin hyvää mutta laimeaksi jää

Punertava ja hyvin humaloitu. Sitruksinen, havuinen ja karvaan makea lopussa.

No nyt oli erikoisen makuinen, jotenkin tykkäsin

Sormenleveyden verran vaaleanruskeaa röpelöistä aikanopeasti laskevaa vaahtoa Tummanruskean valoaläpipäästämättömän oluen yllä joka tuoksuu happaman vadelmaisen vaniljaisen kaakaoisen suklaisen paahteisen maltaiselle ja maistuu happaman vadelmaisen kaakaoisen kahvisen paahteisen tummasuklaisen maltaiselle, neljä bojoo. PE: 19/02/28.

Illan paras

Eipä ole tullut yhtään white ipa olutta ennen maistettua. Kyseessä ensimmäinen tämän panimon olut itselle. Ulkonäkö, muistuttaa väriltään perus modernia lageria tai pale alea. Väritys on haalean kellertävä, kuulas ja sameahko. Vaahto on hieman hallitsematon, tosi runsas ja harva, paljon väljyyttä ja isoa kuohkeaa kuplaa. Jättää oluen päälle paksun saarekkeen/ kukan ohuen hunnun sijaan. Tuo saareke ei vaikuta katoavan koskaan joten testataan tämä olut sitten… Aromi, tuoksu on kirpeä, hiivainen. Tuoksu on sen verta kirpeähkö ja hapan että ensimmäisenä mieleen tulee jokin raaka marja. Jos kauempaa haistelee niin jotain pientä makeutta tulee esiin mutta mitään yksittäistä hedelmää tai marjaa en tästä tunnista. Tuoksussa arvailemalla on ehkä jotain sitrusta ja tuoksu jotenkin muistuttaa vaaleita belgi ale oluita. Maku, helposti juotava, kirpsakka, neutraalin makuinen olut. Mitähän tästä muuten sanoisi, maku on puhdas eikä ota juuri roolia mihinkään suuntaan, esille tulee hieman kitkeryyttä ja hapanta kirpsakkuutta, pikkasen hiivaisuutta tulee myös esille. En nyt ekalla kerralla vielä täysin ymmärrä mikä tämä white ipa homma on mutta ilmeisesti kyseessä on helposti juotava, hieman kirpsakka ja kitkerä olut jonka runko rakentuu hiivan päälle maltaan sijasta. Kyllä tämä alas menee mutta ei tuota mitään riemun kiljahduksia kuitenkaan vielä.