Tänään saavutin töissäni erään merkittävän rajapyykin vuoden haastavimman, jännimmän, vaikeimman ja epätoivoa eniten herättäneen työni äärellä. Toivotaan, että tämän johdosta saa nostaa vielä toisen voittajan maljan mutta nyt nousee se ensimmäinen 🥂 On muuten tymäkän voimakas happaman haju, joka tulee pullon avautuessa. Mukana myös viinimarjamaisuutta sekä kirpeyttä. Olut itsessään on vaahdoton ja väriltään about samean keltainen, hieman ehkä jopa likaisen keltainen. Maussa mennään sitten syvään päähän heti happamuuden osalta. Jännästi, kun jo melkein pettyy että tämähän on vain hapanta vettä, niin mukaan tulee viinimarjamaisuutta, kirpeyttä, rypälemäisyyttä, omenaa jota on dipattu etikassa, sitruunaisuutta sekä valkoviinimäisyyttä. Hapanta on, sanoi arvostelija sourista. En kiellä, etteikö pisteissä olisi vähän hyvän fiiliksen lisää sekä alitajuisesti trillium lisää. Kippis hei 🥂

Lopulta päästiin pelaamaan kaverin kanssa uutta Kirbyä ja sitä varten vähän erikoisempaa olutta. ULKOASULTAAN olut on hunajan keltaista eikä siihen oikein nouse vaahtoa. TUOKSU on hyvin lambicmainen. Kuiva, kirpeä. Pommacia, mustaherukanlehtinen, omenainen. MAKU jatkuu vivaihteekkaan happamana. Hedelmäisyyttä, kuten omena, viinirypälettä ja pientä sitruksisuutta, tammisuutta, pientä etikkaisuutta ja pommacia. Jotenkin tähän saa vaniljaakin makuu. Ja muutenkin makumaailma kehittyy joka siemauksella siihen suuntaan, johon haluaa keskittyä. Jälkimaku on jännän kikkaileva. SUUTUNTUMA on keskitäyteläinen ja pehmeän poreileva. Trillium osaa kyllä nää american wild alet. Onpahan taas taidonnäyte!

Let me turn now to an American Wild Ale aged on Semillon juice. I don't even pretend to know what sémillon is: I googled, it's a grape variety. I'm not a wine connoisseur, it's not my pint of beer at all. The vintage is 2018. The beer wears a semilucid, gold dress. Carbonation is subdued. A suppressed white head emerges quickly on the surface but melts down immediately. The scent puts forward loads of wild yeast. Just awesome! The fruity side is not ignorant of a beer lover's appetite and gives ample white grape, apple, lemon zest and moderate rhubarb. A faint floral hint hovers in the air. Bowls of dry white wine is additionally what I find. Extraordinarily Lambic-y. The taste identity is equally vinous and Lambic-y: enormous bags of white grape and dry white wine dominate the gustatory cosmos. Sour winter apple and raw green gooseberry escort the mainstay of the cocktail but rhubarb decides to go hiding from the tastebuds. Robust wild yeast winks seductively like this was the the last point it could make an impression. 💛💛💛 Interestingly, the flavor palette doesn't open like all at the same time but rather gradually, phase by phase. The body is light-medium, perhaps marginally more. The ABV clocks as high as 10.8 %, it's astonishingly well camouflaged despite the not-so-full body. Alcohol is basically nowhere. The finish returns back to basics and drops all the other flavors out but the white wine, white grape and wild yeast. The aftertaste studies the typology of grape variants until tired. The mouthfeel is somewhat light, extremely vinous, funky, Belgiany, tart and puckering. It's juicy, mature, elegant and offers a bit of complexity. Not particularly apologetic but not sinister either. A significantly palatable beer to my taste receptors! This reminds me of a few Lambics and Wild Ales that I have waiting for a perfect moment when the spring advances so that I can feel the warmth of the sunshine and sit on the deck.

Onpa herkullista. Jopa kepeä pieni hedelmäisyys ja aika just passeli miedosti etikkainen happamuus. Kuohahtavaa. Aika herkullista. Tosin alkoholin määrä tuli yllätyksenä vasta etikettiä lukiessa. Ei huono sekään. Summassa kun kaapista nappasin, niin jäipä sekin huomaamatta, että Trillium lasissa.