Olipa kerran kesäinen iltapäivä Berliinissä. Ystävykset olivat matkalla katsomaan EM-jalkapallo-ottelua, mutta ennen siirtymistä stadionille poikettiin Lindenbräun panimoravintolaan yksille. Listalta silmiin osui vehnäolut, johon oli lisätty sitruuna-inkiväärisiirappia. Se juoma helteisessä iltapäivässä jäi mieleen poikkeuksellisena elämyksenä – sellaisena, johon ajatukset palaavat aika ajoin. Nyt maistamani tuote toi mukanaan häivähdyksen tuosta muistosta: saman suuntaista raikkautta ja mausteisuutta, mutta yhdistettynä pale ale -tyyliseen runkoon. Muisto käväisi mielessä juuri sopivan hetken – tarpeeksi pitkään, että hymy nousi huulille. Silti tämä jäi vielä kauas siitä vehnäoluthelmestä, jonka pehmeys, hienovarainen makeus sekä sitruunan ja inkiväärin täydellinen harmonia loivat makuelämyksen, joka tuntui suorastaan soittavan pientä sinfoniaa. Anteeksi ChatGPT käyttöni, mutta en vain osannut kirjoittaa ajatuksiani, sillä tavalla, että se kävisi järkeen👍

Ihan ok. Ei tätä kyllä inkivääriolueksi äkkiä tunnistaisi. Vähän turhan katkera.

Ihan jees mutta ehkä joku jää vähän vajaaksi.

No mikä nyt, kun en inkivääriä tästä löydä laisinkaan. Inkiväärioluiden ystävänä tämä aiheuttaa suuren suurta hämmennystä.

Raskas ja maukas! Inkivääri maistuu mukavasti.

Utuinen kuparinvärinen. Kuohkea valkea vaahto. Tuoksu inkivääriä. Maku kuiva greippinen, inkiväärinen, mallasta, ruohoa ja neulasta. Hyvä olut.