Oluttyyppi, jolla virolaiset panimot ja niiden taso mitataan. Hyvin leipäinen, mausteinen maku. Ehdottomasti onnistunnut tuote. Takkatulen äärellä olisi sopiva seuralainen tähän vuodenaikaan.

Hapan, keltaisen samea belgialaistyyppinen witbier. Suht miellyttävä maku, ei kauheesti korianteria tsi yrttejä. Tasapainoinen.

Pehmeä, kevyt riisiolut. Makua ei liikaa ole, mutta ei myöskään pahoja sivumakuja. Menisi kovaan janoon vaikka paljussa.

Miellyttävä lager Raasikun panimolta, maussa mallasta, aavistua humalaa. Ei pienpanimomakua mistä plussaa. Ihan kiva.

Tämä ei ollut omaan makuun se onnistunein, mutta ihan jees hunajaolut kuitenkin. Paikan päällä ruokajuomana nautittuna.

Suoraan tankista myös tämä hyvin tuore riisiolut laskettiin tuoppiin. Maku on puhdas kuten oluen vaahto, kirkas ja selkeä. Hyvä, kevyt ja voisi saunoessa toimia hyvin.

Märzeniä suoraan tankista, tuoretta märzeniä. Hyvin smootti ja ei liian makea omaan makuun, mitä moni märzen on. Tämä oli hyvä myöskin.

Suoraan tankista, on hyvää. Tuoksussa hunajaa ja kanelia, mutta makumaailmassa ne ei liiaksi hyökkää. Kivasti hunaja tulee hunaja jälkimaussa ja jää viipyilemään suuhun.

Aloitetaanpa panimovierailu isolla tuopilla, huh. Ihan kivan raikas pilsner. Onnellisuutta tässä hetkessä on eilisen illan viisaus, joka ei paina tänään.